KIERIKKIKESKUS
YLI-II
Ii-joen suisto on ollut kivikaudella noin 4000 eKr merkittävä
kalastus- ja hylkeenpyyntikeskus. Muinaisen asutuksen jäänteitä on
jatkuvan maankohoamisen ja merenrannan siirtymisen vuoksi pitkällä
matkalla joen töyräillä. Merkittävimmät kivikautiset kaivauskohteet
sijaitsevan Yli-Iin Kierikissä, joka nyt on jo 30 km etäisyydellä
merestä. Muinaiskulttuurin esittelemiseksi on Yli-Iin kunta jo
aiemmin rakennuttanut muinaiskylän, jossa on rekonstruoituja
asuinmajoja ja viimeiseksi arkeologisen alueen päärakennuksen
Kierikkikeskuksen. Myöhemmin rakennetaan ehkä myös majoitustiloja.
Kierikkikeskus perustuu arkkitehtikilpailun 1999 voittaneeseen
suunnitelmaan. Se on suurimpia nykyaikaisia hirsirakennuksia, jonka
hirsitekniikka on edelleen hyvin lähellä kivikautista
rakenneperiaatetta: rakennus on puuladelma, ei varsinainen rakenne
ja tästä johtuu, että katsojan huomio kiinnittyy erityisesti
puumateriaaliin. Rakennuksen porraspyramidimainen muoto syntyy
huonetilojen vaatimuksista: keskellä on 12 metriä korkea juhlasali,
sitä kiertää näyttely- ja ravintolakehä ja ulommaisina ovat matalat
aputilat (keittiö, työhuoneet, varastot, jne). Muoto viittaa myös
esihistorialliseen arkkitehtuuriin: rakennus voisi olla linnake,
temppeli tai päällikön hauta. Joen vastarannalta,
Kierikkisaaresta onkin löydetty likimain Kierikkikeskuksen muotoiset
rakennusjäänteet, joitten on arveltu olleen kauppalinnakkeen
perustuksia.
Arkkitehtikilpailussa esitettiin rakennuksen pystyttämistä
paikallisin voimin ja käsin veistettynä. Tämä osoittautui
käytännössä mahdottomaksi rakennuksen suuren koon takia. Hirsirungon
toimittajaksi valittiin kuitenkin sellainen teollinen menetelmä,
jokaon lähinnä perinteistä rakentamistapaa. Seinät ovat Lapin
Aihki-hirttä ja hirsien työstössä on säilytetty runkojen
luonnollinen koko ja kiilavuus. Hirret ovat 220mm paksuja ja
220-350mm korkeita.
Arkkitehtikilpailun suunnitelma oli painottunut lyhytnurkkaisiin
hirsiliitoksiin. Hirsirungon toimittajan, Vaaran Aihkitalot Oy:n,
valmistusmenetelmät perustuvat kuitenkin ristinurkkiin. Myös
rakennuksessa käytetty järeä hirsimateriaali aiheuttaa kuivaessaan
voimakasta vääntymistä, minkä hallitseminen edellyttää vahvaa
ristinurkkaa. Toisaalta ristinurkalla oli myös historiallisia
perusteluja: se on ainoa liitosmuoto, joka jotenkin oli mahdollista
tehdä kivikautisilla työkaluilla. Vähemmässä määrin ja erityisesti
gallerian seinillä on käytetty myös lohenpyrstö liitoksia, jotka on
tehty käsin työmaalla. Rakennesuunnittelussa erityinen ongelma oli
salin noin 12m pitkien hirsisten kattopalkkien rakennustekninen
ratkaisu ja näin pitkän ja riittävän kookkaan hirsimateriaalin
hankinta.
Oulun Arkkitehtuuriosaston Puustudion Janne Jokelainen on tehnyt
rakentamisesta seurantaraportin, julkaisija: Oulun Yliopisto ISBN
951-42-6461-4. Pohjois-Suomen rakennusalan yhteistyöryhmä (RIA, RIL,
RKM, SAFA, IL, LVI) on valinnut Kierikkikeskuksen vuoden 2001
rakennusteoksi Pohjois-Suomessa.
Puuinformaatio on antanut rakennukselle Puupalkinnon 2002.
Reijo Jallinoja
Professori, arkkitehti SAFA
|
|
