Poikamiehen erilainen hirsitalo
Perinteisiä arvoja kunnioittavan miehen talosta ei juuri rautakauppatavaraa löydy. Huonekalut ovat puusepän tekemiä, takan on pystyttänyt muurari ja eristeenä on kutterinpurua. Olemme hirsitalossa Kemijoen varrella Tervolassa.
Puuttomaan jokirantaan rakennetulle talolle on helppo löytää. Sievän hirsitalon ikkunoista kajastavat valot näkyvät kauaksi pimenevässä illassa. Tie päättyy pihaan – pidemmälle ei pääse, kun vastassa on leveä Kemijoki.
Olemme talon isännälle Pekka Juopperille tutulla tontilla Paakkolan kylässä, vaikka talo on äskettäin valmistunut. Pekka on asunut samalla paikalla suurimman osan elämästään. Lapsuudenkoti oli samaisella rannalla. Kun se oli purettu, tontille ilmestyi puutalo vuonna 1979. Sen oli aika väistyä, kun isäntä halusi pitkään haaveilemansa hirsitalon. Nyt isolla tontilla näkyy ainoastaan hiukan alle sataneliöinen perinnetalo ja viereen juuri valmistuva tallirakennus.
Talon teossa ei hötkyilty. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja hosumalla syntyy sutta- Hirsitalo oli suunniteltuna jo 15 vuotta sitten ja hirsien tekijäksi oli mies valittu. Vaaran Matti ja hänen aihkihirsiveistämönsä löytyivät samalta kylältä, joten Matin kanssa hommaan alettiin laittaa vauhtia. Mielessä kävi lamellihirsistäkin tehtävä talo, mutta perinteisyys ja varman päälle rakentaminen ottivat lopulta selvän voiton. Jyhkeissä Lapin puissa on samanlainen käsityön tyyli kuin kodin kaikissa yksityiskohdissa.
Taloa rakentaessa ei rautakaupan ovea montaa kertaa avattu. Tervolassa on Vaaran Matin lisäksi muitakin perinteisen rakentamisen taitahia, ja heidän käsityötaitoaan myös hyödynnettiin sisustustöiden alkaessa. Markku Jurmun Jideart Ky on puusepänverstas, joka huonekalujen lisäksi tekee esimerkiksi ikkunoita ja ovia. Sellaisia tähän taloon kaivattiin – eikä mitä tahansa ovia. Ulko-ovet ovat massiivitammea ja väliovissa on leveistä mäntylaudoista koottu vaakaverhoilu. Sama malli toistuu keittiökaapistojen ovissa. Keittiökalusteet ovat kokonaisuudessaan Jideartin tekemiä.
Eikä keskelle taloa tietenkään valmistakkaa pystytetty. Tulisijan pitää olla perinteinen ja iso, muurarin todellinen taidonnäyte. Sen pintaa kiillotettiin toisen ja vielä kolmannenkin kerran. Ja komea siitä tuli, kun takkaseinässä on puoliympyrän muotoinen kuviokoriste ja takkaluukun reunat ja puuhellan taustat on verhoiltu Tervolan marmorilla.
Tulisijan maalaamisen alkaessa piti jo käydä rautakaupassakin. Kun myyjä kysyi sävyä maalille, Pekka neuvoi käymään parkkipaikalla. Värin piti olla sama kuin miehen Jaguarissa.
Talossa ei ole yhtä ainoaa laattaa. Saunatilojen lattiat ovat Betoluxilla pintakäsiteltä betonia ja keittiön välitiloissa on rosteripinta. Myös ilman rautakaupan myymiä eristeitä on pärjätty. Sekä lattiassa että yläpohjassa on eristeenä kutterinpurua. Massiivihirsitalon seinäthän eivät kaipaa minkäänlaista eristettä, kun Vaaran Matin aihkihirret ovat 220 milliä paksuja, tiukkasyisiä tukkeja.
Sisustukseltaan poikamiehen huusholli ei ole mikään trendikoti. Mutta se ole myöskään sekamelska, vaan tarkoin harkittu kokonaisuus pääosin puusepän, samaisen Markku Jurmun, tekemiä kalusteita. Monen huonekalun esikuvana on isännän lapsuudenkodissa olleet kalusteet. Muun muassa ruokailutilan puusohva ja olohuoneen sievä sohvaryhmä on tehty vanhojen valokuvien mallin mukaan.
Erityisen ilmeen kodille antavat ikkunapuitteiden väritys. Pokien punainen ja peitelautojen vihreä ovat vahvoja värejä, joten vieras epäilee niiden merkitsevän jotakin erityistä. Ja aivan erityinen esikuva niillä onkin: joulupukin paja. Tällaisen vastauksen Pekka ainakin kysymykseen antaa. Totta tai tarua, pääasia että koti on yhtä värikäs kuin asukkaansa. Isäntänsä näköinen talo.